Prologi 1#

 

Aurinko ei ollut vielä ehtinyt laskea tuon upean tammen taakse, kun verenpunaiseen kaapuun pukeutunut hahmo astui sen ikivanhalle juurelle.

 "On tullut aika vaihtaa maisemaa, Osseus, tehtävämme täällä on suoritettu" Hahmo huokaisi ja pudisti huolestuneena päätään. Tammen oksalta hyppäsi mustaan kaapuun, jossa oli luunvalkoisia yksityiskohtia, pukeutunut hahmo joka oli peittänyt kasvonsa pääkallomaskilla. "Miksi olet huolestunut, Sanguinem? Tehtävä onnistui loistavasti." Sanguinem kääntyi katsomaan Osseusta piilotettuihin silmiin.

 "Osseus, kaikki ei ole hyvin! Olen raskaana ja synnytän kaksospojat päälliköllemme!" Nainen nieli kyyneleensä. Osseus vaikeni hetkeksi ja katsoi Sanguinemia silmiin. "Mutta eikös se ole suuri kunnia?" Nainen käänsi katseensa vihaisesti poikaan. "Olen raskaana, ja synnytän yhden ihmisen vuoksi, vain siksi, että se on muka minun kohtaloni. Onko se sinusta kunniaa?" Osseus katsoi naista vihdoin ymmärtäväisesti. "Sinusta tulee hyvä äiti." Hän hymyili, koska tiesi ettei voinut tehdä asialle mitään. Sanguinem siirsi katseensa maahan.

 "Synnytän, en kasvata. Olen sotilas, en huoltaja." Nainen risti sopimuksen itsensä kanssa, vaikka tiesi katuvansa tekoaan myöhemmin.

 "Toivottavasti tiedät mitä teet." Osseus sanoi varoen.

 "Tiedän. Pelastan lapseni kohtaloltaan."  Sanguinem vastasi, kääntyi kannoillaan ja palasi paikalleen. Hän ei halunnut ajatella enempää, vaan tiesi velvollisuutensa tulevaisuudessa.

~ Zi ~